Kymmenen vuotta sitten tuli yksi elämäni suurimmista käännekohdista, olin yksi niistä 400 opiskelijasta, jotka hyväksyttiin harjoittelemaan kanssasi. Kuulin, että 3500 haki. Samana vuonna tunsin ELÄMÄN kutsuvan minua. Minun piti vastata. Lopetin työni, luovuin kodistani ja lähdin reppuni kanssa Intiaan. Ja juuri ennen suurta Intia-matkaani, samana vuonna, voitin matkan Bhutaniin, yhtenä elämän ihmeistä, joita aloin pikkuhiljaa näkemään ympärilläni. Polku tuntui avautuvan edessäni, ja tunsin sen johdatuksen. 

Olin tuolloin vielä toipumassa vakavasta masennuksesta, ja jooga alkoi pikkuhiljaa avautumaan 5 vuoden harjoittelun jälkeen. Joten minulla oli todella isoja kysymyksiä. Elämästä.

 

Harjoittelin kanssasi 10 vuotta, mutta samaan aikaan; KOKO ELINIÄN. Aina ensimmäisestä tapaamisesta toimistossasi, jossa henkilökohtaisesti rekisteröidyttiin ja tapasit meidät yksitellen. Kysyit kuka on opettajasi. Sillä kertaa löysin sisältäni sen pienen tytön, joka oli erittäin peloissaan. Niin peloissaan siitä, että tämä auktoriteetti, isä, pomo, opettaja, koulun rehtori...kaikki ne ketä sinussa symbolisesti näin, näkisit vihdoin minut tai ET näkisi minua lainkaan. Samaan aikaan.

 

Sitten aloin todella ymmärtämään itseäni. Syvemmin. En ole koskaan oppinut sinulta mitään fyysistä, et koskaan opettanut minulle esimerkiksi uutta asanaa. Opin kyllä vihdoin ottamaan vastuun omasta asanaharjoituksestani, ja tekemään töitä, itsekuria. Opin, etten jää odottelemaan avustuksia, minun pitää ottaa itse vastuu. Vaikkakin aina kun en odottanut avustuksiasi, niitä ruhtinaallisesti sitten sain. Ja kyllä, asanaharjoitus tuntui tavallisesti MAAGISELTA läsnäolossasi. Opit silti olivat aina jotain syvällisempää kuin fyysiset asanat. Pystyin sukeltamaan syvälle itseeni henkisesti, emotionaalisesti ja energeettisesti, kun pidit lamppua ja annoit minulle työkalut nähdä myös olemukseni pimeisiin nurkkiin. Joskus sain jopa erittäin syviä kokemuksia, joissa kosketin paikkaa kaiken takana. Gurun armosta tunsin ensimmäistä kertaa Jumalan olevan olemassa.

 

En aina ollut samaa mieltä kanssasi, mutta niinä hetkinä tarkkailin itseäni, se on sadhanan ydintä. Kokemukseni on, että Guru ei koskaan kerro sinulle vastauksia, hän näyttää mistä etsiä. Opetit, mikä on omistautumista, kurinalaisuutta, antautumista ja kuinka se on elintärkeää näinä aikoina. En koskaan ymmärtänyt aiemmin, että minulla on niin paljon bhaktia sisälläni, ennen kuin tapasin sinut.

 

En ole pelännyt sinua enää moneen vuoteen. Ylitin jopa vaiheen, jolloin olin vihainen teini-ikäinen, ja kyseenalaistin kaiken, sinutkin. Opin niin paljon vihastani, kuinka osa siitä oli vain surua, osa puhdasta raivoa, koska en oppinut pitämään huolta rajoistani, ja miten koin riittämättömyyttä ja mikään, mitä tein, ei ollut koskaan tarpeeksi… Suuria oppeja riittämättömyydestä ja arvottomuudesta, mikä tuntuu olevan kollektiivisesti meissä kaikissa. Isoimpia elämän oppeja. Joskus minäkin muistan, että olemme kaikki riittäviä ja rakkauden arvoisia, meidän on vain muistettava se. Elämässäsi on ihmisiä, jotka muistuttavat sinua siitä. Joillekin Guru on niistä yksi.

 

Viimeisin vierailuni oli tänä tammikuussa perheeni kanssa luonasi Mysoressa, siis muiden elämäni tärkeiden gurujeni kanssa. Koska minulla on tasa-arvoinen suhde mieheni kanssa tänä päivänä, kumarran myös sinunkin, Guruni lootusjalkoja. Vande gurunam charanaravinde. Olen todella kuorinut joitakin kerroksia olemuksestani, ollakseni siinä missä olen nyt. Olen äiti, vaimo, tytär, sisko, joogaopettaja, opiskelijasi, ystävä enkä yhtään mitään, samaan aikaan. Ja näen elämäsi myös samalla tavalla; Joogi, Guru, opettaja, oppilas, isä, aviomies, poika, veli, ystävä, pomo. Mutta miten määrittelisin nyt suhdettani sinuun, ovat Rumin sanoja. ”Väärintekemisen ja oikein tekemisen toisella puolen on pelto.  Kohtaan sinut siellä."

 

Olen ikuisesti kiitollinen, että tapasin sinut siellä. Tapaan sinut siellä edelleen, ikuisesti. Se on paikka, jossa muistan Jumalan olemassaolon ja sen, että me olemme kaikki puhdasta rakkautta ytimessämme.

 

Kiitos, että johdatit minua täällä maan päällä

nämä viimeiset 10 vuotta. Kiitos valostasi ja rakkaudestasi. Rakkaudellasi ei ole rajoja, vaikka fyysisellä sydämelläsi oli.

Ole ikuisesti vapaa Sharathji.

 

Ikuisesti kiitollinen, aina rakkauden pellolla, 

 

Anu