Joogasutrien mukaan kahdeksan haaraa ovat polku kohti todellista Itseoivallusta sekä samalla osa sitä. Usein lähestymme joogaa ensin kolmatta haaraa pitkin, asanaharjoituksen myötä.

 

1. Yama
2. Niyama
3. Asana
4. Pranayama
5. Pratyahara
6. Dharana
7. Dhyana
8. Samadhi     

 

Yamoihin kuuluu Ahimsa, Satya, Asteya, Brahmacarya, Aparigrahah eli väkivallattomuus, totuudenmukaisuus, varastamattomuus, elämän energian kontrollointi sekä kohtuullisuus. Näiden periaatteiden ajatellaan enemmän olevan yhteisöllisiä hyveitä, mutta näiden opiskelun ja pureskelun voi aloittaa joogamatolla jo omassa harjoituksessa. 

 

Niyamoihin kuuluu myös viisi osaa, Saucha, Tapas, Santosha, Svadhyaya sekä Ishvara Pranidhana eli puhtaus (niin kehon kuin mielen), itsekuri, tyytyväisyys, itseopiskelu sekä Korkeammalle antautuminen. Näiden ajatellaan olevan taas henkilökohtaisia hyveitä sekä harjoituksesi kulmakiviä. 

 

Asanaharjoitus on fyysinen asentoharjoitus, jonka avulla vaikutamme fyysisen kehon hyvinvoinnin lisäksi hermostoomme sekä mieleemme. Harjoituksessa hengityksen ja kehon kontrolloinnin avulla tietoisuutemme syvenee ja siten usein myös laajenee ja tiedostamattomat toimintatavat myös nousevat havainnoitavaksi. Liikkeen, hengityksen ja katseenkohdistuksen yhdistelmä linjaa meitä nykyhetkeen kaikilla tasoilla. 

 

Pranayama eli hengitysharjoitus määritellään usein asanaharjoituksesta erillisenä tehtävänä hengitysharjoituksena, mutta astangan asentosarjaa tehdessä teemme oikeastaan hengitysharjoitusta asanaharjoituksen aikana ja jopa bandhojen (lihaslukkojen) avulla tulemme tietoiseksi ja mahdollisesti opimme myös kontrolloimaan energian eli pranan liikettä kehossamme. 

 

Pratyahara eli aistienhallinta sisältää eri tasoisia harjoitteita alkaen aina asanaharjoituksen katseenkohdistuksista, seuraavaksi ehkä vieden huomiota kehon aistimuksiin, vetäen aistit ulkoisen maailman ärsykkeistä sisäänpäin. Lopulta pyrimme vapautumaan aistivirikkeiden aiheuttamasta mielen stimuloinnista. 

 

Dharana eli keskittymiskyky alkaa hiljalleen kehittymään kun tuomme huomiomme yhteen kohteeseen uudelleen ja uudelleen, ja pystymme tarkkailemaan kohdetta ilman huomiomme herpaantumista. Tämä kohde voi olla vaikka keho, hengitys, bandhat tai kynttilänliekki. 

 

Dhyana eli meditaatio on usein seurausta dharanasta. Tällöin pääsemme tilaan, jossa mielen aallokot tyyntyy ja mieli kirkastuu ja yhtyy pelkästään siihen, mitä se havainnoi tai on havainnoimatta. 

 

Samadhi on viimeinen haara ja samalla uskon sen olevan syvin olemuksemme. Meditaatiosta voimme kokea vielä syvemmän tilan, milloin yksilöllinen sielumme linjautuu universaalin sielun kanssa. Milloin mieli on niin kirkas, jolloin se vapauttaa meidät. Joogasutrissa puhutaan eri tason samadhin tiloista, ja joidenkin kokeminen ja saavuttaminen on hyvin mahdollista tämän päivän joogaajalla, mutta tämä korkein oivallus, siemenetön samadhi, nirvijah samadhi on sanojen toisella puolen. 

 

Jokaista haaraa voi ajatella erillisenä harjoituksena, tai kaikkia yhdessä. Välillä voidaan puhua kahdeksasta askeleesta kohti viimeisintä, korkeinta oivallusta. Tämä on Patanjalin joogaa, ashtanga yogaa.